Historia

Viikko pohjois-karjala 5.11-2009

Kolilla taksia on ajettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1924 alkaen. Vuosien varrella maailma on muuttunut ja etunimi on vaihtunut, mutta sukunimi on ollut alusta alkaen sama: Määttänen.

Marraskuussa Kolin kansallispuistossa eletään vuoden hiljaisinta aikaa. Myös kansallispuiston kupeessa, Kolin kylätiellä, auto kulkee harvakseltaan. Ilma on kuulas ja Ukko-Kolin tummanpuhuvia rinteitä peittää yöpakkasten nostattama kuura.

Taksiautoilija Eero Määttäsen pihassa kaksi autoa tekee lähtöä ajoon. Autoja on kaksi sen vuoksi, että Eeron poika Mika Määttänen on hänkin päätynyt tarttua taksiauton puikkoihin muutaman vuoden tauon jälkeen, oikein toden teolla.

- Satunnaisesti olen isää tähän asti autellut, mutta kesäkuun alusta alkaen olen jälleen asunut Kolin kylällä ja kuljettanut kokopäiväisesti taksia, Mika Määttänen sanoo. Eero Määttäsellä ikää tulee pian 62 vuotta, joten pojan ratkaisu osui isän kannalta oikeaan saumaan.

Kolilainen taksiautoilija

Mika Määttäsellä henkilökuljetuslupa on ollut hallussaan jo kymmenen vuoden ajan. Välillä elämä ja työ vei kuitenkin nuoren miehen toisiin maisemiin.
- Olin yhdeksän ja puoli vuotta töissä PKO:n ravintoloissa ensin Kolilla, sitten Joensuussa, Mika Määttänen kertoo.
Mutta aikansa kutakin. Kun isä soitti, että jätetäänkö toinen taksilupa kokonaan pois, teki Mika jo kohta muuttoa takaisin Kolille.
Ratkaisuun saattoi vaikuttaa myös Mikan perheellistyminen. Aiemmin Mika ajatteli, että ei Kolille ainakaan yksin viitsi tulla.

- Etsittiin Joensuun seudulta taloa. Isä sanoi, että käykää nyt täältäkin katsomassa, Mika Määttänen kertaa.
Sopiva talo löytyi ja kun emäntäkään ei pistänyt hanttiin, oli uusi elämä valmis. Elämä kolilaisena taksiautoilijana. 

Pitkät perinteet

Määttästen perheessä taksiautoilusta voidaan puhua jo perinteenä. Mikan isä Eero Määttänen on autoillut Kolin maisemissa ammatikseen jo 1960-luvulta saakka. Hänen isänsä Ali Määttänen puolestaan autoili Kolin kärryteitä 1920-luvulla.
Siihen maailmanaikaan se oli ihme, jota tultiin katsomaan kauempaakin. 

- Ensimmäinen auto oli tullut Joensuuhun vuotta aikaisemmin. Sitten 1924 isä hankki tänne Kolille taksin. Auto oli perinteinen T-mallin Ford, valaisee Eero Määttänen.
Ali Määttäsen aloittaessa taksiautoilijana maailma oli toinen. Kolin kylälle ei ollut talvisaikaan avattuja teitä lainkaan ja veräjäpuomejakin sai olla aukomassa tuon tuosta.
Yleisradion haastattelussa vuodelta 1957 Ali Määttänen kertoo noista ajoista ja vähän myöhemmistäkin vaiheista omaan värikkääseen tapaansa.

- Monta veräjää oli aukaistavana. Savijärven silta oli sellainen, että siihen oli pitkät niskahirret pantu ja kirveellä halkaistut olivat poikkitelaiset puut. Ja talvella oli niin paljon lunta, että eipä siitä tullut mitään. Akseliansa myöten jyllättiin tuossa Ahmovaaran välillä, saattoi mennä päivä ja kaksi, kun lapioitiin ja oltiin, Ali Määttänen kuvaa.

Kylän kuningas

Entisajan kyläraitilla taksimies oli - usein tahtomattaankin - paljon muutakin kuin kuljettaja. Pastorin tai poliisin tapaan taksinkuljettaja väritti usein kylän elämää tavalla, jota muistellaan edelleen.
Myös Ali Määttäsellä vauhtia riitti. Tyttöjä oli paljon, kun hänellä kerran oli kylän ainoa auto.

- Isä meni naimisiin vasta neljänkymmenen vanhana, otti itselleen parikymppisen vaimon ja teki kaksitoista lasta, Eero Määttänen ihmettelee.
Ali itsekin myöntää vanhassa haastattelussa olleensa melkoinen raikulipoika - myös auton ratissa.

- Minä olin kova ajuri. Kaksi, kolme kertaa sakottivat kovasta ajosta. Pari tuntia vain meni Joensuuhun, Ali Määttänen sanoo.
Saksalaisia Kolilla vieraili paljon jo tuohon aikaan. Erään kerran oli Ali ottanut kyytiinsä sellaisen turistiseurueen. Matkalla syntyi epäselvyyttä, mihin seurue oli menossa.

- Ali Määttänen vei koko porukan Kontiolahden apteekkiin, kun epäili, että sieltä löytyisi sen verran kielitaitoista väkeä, Eero Määttänen kuvaa isänsä vaiheita.

Elämä seestyy

Nykyään on elämä Kolin kylällä toinen. Kylällä toimii puolenkymmentä taksia, tiet ovat parempia, mutta todelliset kyläpersoonat harvassa.
Etäisyydet ovat kuitenkin edelleen pitkät, joten taksille on tilausta.

- Ravintola-ajot ja yksityisasiakkaat ovat vähentyneet, mutta sopimusajot ja joukkoliikenne työllistävät jatkuvasti. Kimppakyytejä ajetaan niin Joensuuhun, Lieksaan kuin Juukaankin ja päälle tulevat vielä koulukuljetukset, Eero Määttänen summaa.
Kolin toiminta on sekin profiloitunut Määttäsen mukaan nykyään yhä enemmän kansainvälisten konferenssien ja luontomatkailun suuntaan.
Yllättäviä "ravintola-asiakkaita" Kolin suunnalla tapaa enää harvoin.

- 70-luvulla piti melkein virkapuvussa nukkua, kun sai lähteä keskellä yötä ajoon, Määttänen nauraa.
Aikansa kutakin. Mutta yksi on ja pysyy: aina on Kolilla vähintään yksi Määttänen ajossa.

- Koulukuljetukset on hoidettava järjestykseen tänäkin päivänä, Eero Määttänen sanoo ennen kuin auto häviää maisemaan. 

Alin Määttäsen (ukkini) haastattelu "Maamme vanhimmat matkaoppaat"
löytyy tästä linkistä. Alin haastattelu alkaa nauhoituksen viimeisellä kolmanneksella (n. 16 minuutin kohdalta).

Lue lehtileikettä 29.3-1962 sivu1 ja sivu2